Olin perjantaina Seinäjoella kouluttamassa shakki- ja pelipedagogiikkaa koululaisten parissa työskenteleville. Opettelimme shakkia kahdeksan sotilaan pelillä, jonka tarkoituksena on opettaa pelaajalle sotilaiden liikkeet ja lyönti. Peli päättyy kun toinen on lyönyt kanssapelaajan nappulat tai saa sotilaansa laudan toiseen päätyyn.
Kun pelejä ja pelillisyyttä hyödynnetään opetus- ja kasvatustyössä, pyrin herättämään pohdintoja siitä, onko toinen pelaaja vastustaja tai vihollinen, joka pitää voittaa, vai olisiko ennemminkin niin, että toinen on pelikaveri, kanssapelaaja, jonka seurassa voi haastaa itsensä sekä testata mitä itse jo osaa sekä mitä pitää vielä opetella.
Ajattelen, että pelaamisen kasvatuksellisessa hyödyntämisessä tavoitteena on kehittää pelaajien omaa osaamista. Niinpä pelaajan oman osaamisen kehittäminen pelin äärellä vaatii aktiivista ohjaamista, elleivät pelaajat ole itseohjautuvia oman osaamisensa kehittäjiä. Kasvattajalla on vastuu siitä, millainen oppimisprosessi pelin äärellä muodostuu. Tämän oppimisprosessin ohjaamisessa voi hyödyntää kehittämääni peliohjaamisen mallia, josta kerron lisää myöhemmin.
Kun pelejä ja pelillisyyttä hyödynnetään opetus- ja kasvatustyössä, pyrin herättämään pohdintoja siitä, onko toinen pelaaja vastustaja tai vihollinen, joka pitää voittaa, vai olisiko ennemminkin niin, että toinen on pelikaveri, kanssapelaaja, jonka seurassa voi haastaa itsensä sekä testata mitä itse jo osaa sekä mitä pitää vielä opetella.
Ajattelen, että pelaamisen kasvatuksellisessa hyödyntämisessä tavoitteena on kehittää pelaajien omaa osaamista. Niinpä pelaajan oman osaamisen kehittäminen pelin äärellä vaatii aktiivista ohjaamista, elleivät pelaajat ole itseohjautuvia oman osaamisensa kehittäjiä. Kasvattajalla on vastuu siitä, millainen oppimisprosessi pelin äärellä muodostuu. Tämän oppimisprosessin ohjaamisessa voi hyödyntää kehittämääni peliohjaamisen mallia, josta kerron lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti